Herätyskello soi. Kello on neljä aamulla. Takana kolme tuntia huonosti nukuttua unta ja edessä lento Winter courselle Englantiin. Ulkona on kylmä ja pimeää kuin säkissä, niinkuin Helmikuussa tapana on. Lähteminen ei tunnu kovin houkuttavalta, niinhän se on aina, mutta tässä tilanteessa on oltu monta kertaa aiemminkin ja tieto siitä, että kyllä sitä takaisin tullessa taas on pojilla hymy herkässä rohkaisee. Siispä vaatteet päälle, kulaus vettä, reppu selkään ja pihalle jossa taksi odottaa.
Tarkoituksena oli saada mahdollisimman paljon opetusta mahdollisimman vähillä matkapäivillä, joten matkalla oli tiukka aikataulu. Petteri oli muun muassa järjestänyt taksin Lontoon päähän odottamaan, jotta emme myöhästyisi pahasti perjantain harjoituksista, mutta kuinka ollakkaan taksi joka oli tilattu viikko etukäteen oli yli puolituntia myöhässä. Asiaa kuskilta tiedusteltaessa tuli vastaukseksi huonolla Englannilla, että se on maan tapa? – Minkähän maan? Matka Lontoosta Guildfordiin kesti noin puoli tuntia.
Team Finland
Saavuimme Guildlford Leisure Centeriin juuri harjoitustauolla, vaihdoimme puvut ja menimme dojoon. Heti huomasi että vetoomus osallistua Winter Courselle Shiomitsu sensein takia oli otettu vakavasti, siksi paljon osanottajia leirillä oli. Ikävä kyllä Suomesta ei paikalle ollut löytänyt kuin kolme, Teemu Oulun Wado-Ryu Karate-Do Ry:ta sekä Petteri ja minä Ryubukanista, semminkinkun Norjasta oli mobilisoitu kokonainen joukkue, 37 osanottajaa. Tunnelma oli vapautunut ja leppoisa. Ihmiset tulivat tervehtimään ystävällisesti ja toivottivat tervetulleeksi. Jo heti ennen ensimmäistäkään harjoitusta kiittelimme mielessämme, että olipa hyvä että tultiin ja tuettiin täällä tavalla kovasti arvostamaamme Shiomitsu Senseitä.
Harjotuset leirillä alkoi mokusolla, joka entisestä 30 minuutista oli kutistunut n.15-20 minuuttiin. Sen jälkeen harjoitus keskittyi erilaisiin askelharjoituksiin sekä perusteellisesti harjoiteltuun kihon kumite ipponmeen, sekä moneen muuhun mielenkiintoiseen pariharjoitukseen. Yksi leirin kohokohdista oli sunnuntain rankka kihon harjoitus jossa perustekniikkaa mentiin päästä päähän. Lopulta kaikki oli hiestä märkäna ja huohotti raskaasti, se antoi kummasti voimia, selkä suoristui, asento mataleni ja henki vain parani mitä pidemmälle harjoitus eteni. Kun YAME viimein kuului tuntui todella hyvältä, kannatti tulla jo pelkästään tuon harjoituksen takia.
Viimeisten harjoitusten jälkeen Maya kertoi Shiomitsu sensein tilasta ja kuinka hän oli hymyillyt ja nyökkäillyt hyväksyvästi kun hänelle oli näytetty kuvia harjoituksista. Kaikenkaikkiaan leiri oli onnistunut elämys illanviettoineen kaikkineen. Oli kiva nähdä kaikki tutut naamat ja harjoitella hyvin ja niin kuin aina niin nytkin oli pojilla hymy herkässä… kannatti lähteä.
Samuli Larjos
